Älä metsitä ennen sukupolvenvaihdosta

Keskikokoisen tilan jatkaja maksaa kymmeniä tuhansia euroja ylimääräistä lahja- tai perintöveroa, jos pellot on metsitetty ennen sukupolvenvaihdosta.

Pellon metsityksen ajankohdalla voi sukupolven-vaihdoksessa olla suuri rahallinen merkitys. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

Mistä on kysymys? Perintö- ja lahjaverolain 55. ja 56. pykälät tarjoa­vat muhkeita vero­etuuksia tilan pidon jatkajille maatilojen sukupolvenvaihdoksissa. Metsätiloille samoja etuja ei ole tarjolla.

Mistä eriarvoisuus johtuu? Metsätilan arvo perintö- ja lahjaverotuksessa määritellään käyvän arvon mukaan. Käypä arvo perustuu kauppahintoihin tai verottajan perintö- ja lahjavero-ohjeeseen.

Maatilan arvo johdetaan varallisuusarvosta, joka on kunnittain määriteltävä hehtaarikohtainen suure. Perintö- ja lahjaverotuksessa verotettavaa on 40 prosenttia tilan varallisuusarvosta.

Kuinka iso veroetu on? Verottajan ohjeen mukaan metsähehtaarin käypä arvo on Etelä-Savossa 4 000 euroa. Näin sadan hehtaarin metsätilan arvo on 400 000 euroa. Veroa menee 52 100 euroa, kun saajia on yksi ja tämä on luopujan lähiomainen.

Samankokoisen maatilan varallisuusarvo on 150 520 euroa, josta verotettavaa 60 208 euroa. Tästä jatkaja maksaa veroa 5 325 euroa, siis vajaat puolitoista prosenttia tilan käyvästä arvosta.

Entä kaupalla tehtävissä sukupolvenvaihdoksissa? Kun maatalouden jatkaja ostaa tilan, kauppa katsotaan lahjanluontoiseksi, kun kauppahinta on 50 prosenttia tai vähemmän käyvästä arvosta. Metsätilojen kaupat ovat lahjanluotoisia, kun kauppahinta on 75 prosenttia tai vähemmän.

Maatilan voi siis myydä jatkajalle hieman yli puoleen hintaan ilman lahjaveroseuraamuksia. Lisäksi ostaja saa metsiä koskevalta kauppahinnan osalta metsävähennyksen. Esimerkkitilalla tämä tarkoittaa noin 35 000 euroa vähemmän veroja puun myyntituloista.

Lähisukulaisten kesken tehtävissä sukupolvenvaihdoskaupoissa myyjä ei maksaa veroa luovutusvoitosta – tämä koskee myös metsätiloja – kun tilan omistusaika on yli kymmenen vuotta.

Mikä on maatila? Korkein hallinto-oikeus (KHO) on asiaa koskevissa ratkaisuissaan tulkinnut maatilakäsitettä väljästi. Pienikin peltoala tekee tilasta maatilan, vaikka metsää olisi runsaasti.

Pellon vähimmäismäärää ei ole määritelty. Puolen hehtaarin mansikkapelto tai parin hehtaarin heinämaa muuttaa metsätilan maatilaksi.

Verottajan eräässä ratkaisussa vajaa kahden hehtaarin peltoala täytti maatilan tunnusmerkit, vaikka tilalla oli yli tuhat hehtaaria metsää. Verohyöty laskettiin sadoissa tuhansissa euroissa.

Maatilaan kuuluvat metsät voivat eri kuntien alueelle, mutta tilaa on hoidettava yhtenä kokonaisuutena. Lapissa sijaitsevia metsäpalstoja ei suoraan voi liittää eteläsuomalaiseen maatilaan – katso kohta yhteismetsät.

Kuka voi saada veroetuuden? Kuka tahansa, kunhan saaja jatkaa maanviljelyä viisi vuotta. Viljely tarkoittaa, että pelloilla pyritään tuottamaan tuotteita myyntiin, heinäkin kelpaa. Tilalla ei tarvitse asua eikä viljelyn tarvitse olla päätoimista tai voitollista.

Peltojen vuokraamista ei katsota viljelemiseksi, mutta työt voi teettää ulkopuolisilla. Myös sadon voi myydä pystykaupalla.

Jos tilalla on peltoja runsaasti, osan niistä voi vuokrata. Eräässä ratkaisussaan KHO linjasi, että sukupolvenvaihdoksen vero­etuuksien saamiseksi riitti, että viittä hehtaaria pelloista viljellään omissa nimissä ja loput pelloista vuokrataan.

Entä jos tilan pellot ovat luopujan aikana olleet vuokralla? Tilan peltojen viljelyhistorialla ei ole merkitystä. Ratkaisevaa, että viljelyä jatketaan viipymättä sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Tämä tarkoittaa yleensä seuraavan satokauden alusta.

Pitääkö peltojen olla EU-tukikelpoisia? Sukupolvenvaihdoksen veroetuuksien saaminen ei edellytä peltojen kuulumista EU-tukien piiriin. Riittää, että peltoja on hoidettu niin, että viljely voidaan välittömästi aloittaa. Tämä ehto täyttyy, kunhan heinät on niitetty tai pelto on kynnetty.

Voiko tilaan kuuluville yhteis­metsäosuuksille saada samat veroetuudet? Maatalouden harjoittajille tarjolla olevat sukupolvenvaihdoksen veroetuudet koskevat myös yhteismetsäosuuksia, jotka on liitetty maatilaan. Esimerkiksi Lapissa sijaitsevista metsäpalstoista voi muodostaa yhteismetsän, jonka osuudet liitetään Etelä-Suomessa sijaitsevaan maatilaan.

Maatilaa ei koskaan pidä liittää yhteismetsään. Tällöin lahja- ja perintöverolain mukaisia sukupolvenvaihdoshuojennuksia ei voida käyttää.

Voiko metsätilaa muuttaa maa­tilaksi raivaamalla metsää pelloksi? Verottajan puolelta tähän ei pitäisi olla mitään esteitä, kunhan toimintaa ei katsota laissa kielletyksi veronkierroksi. Moni metsäsijoittaja on ostanut itselleen tiloja, joihin kuuluu peltoa saadakseen sukupolvenvaihdoksen verohuojennuksen.

Asiantuntijana Väinö Sikanen

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus

Keskustelut