Älä viivyttele pesänjaossa

Lainsäädäntö ei pakota jakamaan kuolinpesää. Tämä on valitettavaa, sillä mitä pidempään kuolinpesä on ollut jakamatta, sitä enemmän yleensä ilmenee passiivisuutta tai jännitteitä osakkaiden välillä. Silloin myös metsät jäävät helposti hoitamatta ja hyödyntämättä.

Monta tapaa jakaa

Kuolinpesällä ja yksittäisillä osakkailla on useita keinoja purkaa kuolinpesäomistus. Halvimmillaan osakkaat voivat hoitaa kuolinpesän jaon sopuisasti keskenään jopa lähes ilman kustannuksia, kuluina vain osakkaiden lainhuutomaksut jaossa saadulle kiinteälle omaisuudelle.

Jako tehdään kuolinpesään jakohetkellä kuuluvasta omaisuudesta ja kaikkien niiden osakkaiden kesken, jotka perikuntaan jakohetkellä kuuluvat. Jos jonkun osakkaan sijaan on jo tullut hänen kuolinpesänsä tai kuolinpesä jo kolmannessa polvessa, suosittelen metsää omistavan kuolinpesän selvennyslainhuudon hakemista Maanmittauslaitoksesta.

Ennen jakamista on tärkeää todeta seuraavat perusseikat:

1. Mitä omaisuutta kuolinpesään jakohetkellä kuuluu?

2. Mikä on eri omaisuuserien arvo?

3. Ketkä ovat jakohetkellä kuolinpesän osakkaita?

4. Onko pesässä omaisuutta, joka halutaan ensin yhdessä myydä ulkopuolisille?

5. Onko leski elossa? Vai onko kyseessä kaksi kuolinpesää?

6. Mitkä ovat kunkin osakkaan toiveet hänelle tulevasta omaisuudesta?

Jaettava merkitään perinnönjakokirjaan

Pesänjaossa laaditaan perinnönjakokirja. Sen vahvistamiseen ei tarvita kaupanvahvistajaa, vaan jakokirjan allekirjoittavat kaikki osakkaat ja kaksi esteetöntä todistajaa tai todistajien sijaan pesänselvittäjä.

Perinnönjakokirjaan on merkittävä, mitä on ollut jaon kohteena ja mitä kullekin osakkaalle on jaossa tullut. Jos jaossa on ollut mukana testamentti, jakokirjasta olisi hyvä ilmetä selvitys myös lakiosista.

Jos jaon yhteydessä tehdään keskinäistä kiinteistökauppaa, tarvitaan kaupanvahvistajan todistus.

Järjestä metsätalous järkevästi

Kuolinpesän osakkailla on oikeus jakaa pesän varallisuus haluamallaan tavalla, kunhan osakkaille tuleva omaisuus vastaa arvoltaan kunkin perintöosuutta jaon hetkellä. Jaossa ei siis käytetä perukirjan euromääräisiä arvoja. Perukirjan ja testamentin perusteella muodostuu vain kunkin osakkaan oikeus perintöön eli perintöosuudet murtolukuina.

Jos pesään kuuluu metsää, sen voi jaossa osoittaa yhdelle tai useammalle osakkaalle sen mukaan, miten perintöosuudet ja muu omaisuus sen mahdollistavat ja miten osakkailla on kiinnostusta ottaa metsää omistukseensa. Metsä voidaan myös jakaa murto-osaiseen omistukseen kaikille osakkaille, jolloin metsätaloutta jatketaan jaon jälkeen yhdessä näin syntyneenä verotusyhtymänä.

Joskus kenelläkään osakkaista ei ole kiinnostusta metsänomistukseen. Silloin kuolinpesä voi myydä metsätilan ennen jakoa ja pesän jaossa jaetaan näin saatu myyntitulo. Hyvin pientä tilaa ei kannata lähteä jakamaan usealle osakkaalle. Tilan myyminen ennen jakoa voi olla silloinkin suositeltava toimenpide.

Kuolinpesä voidaan jakaa myös osittain. Jaetaan esimerkiksi vain metsä ja rahavarat, mutta jätetään pesään kuuluva asunto jakamatta. Osittainen perinnönjako voidaan tehdä myös niin, että jaetaan jollekin osakkaalle pesästä koko hänen osuutensa ja toiset jatkavat omistusta vielä kuolinpesänä.

Ulkopuolisista varoista veroja

Jos kuolinpesä jaetaan niin, että osakkaat saavat perintöosuutensa mukaisesti varallisuutta, ei jaosta tule osakkaille veroseuraamuksia. Jaossa on kuitenkin mahdollista sopia perintöosuudesta poikkeavia järjestelyjä.

Esimerkki

Jos osakkaan A perintöosuus jakohetkellä olisi 80 000 euroa ja hän saa pesästä omaan omistukseensa 100 000 euron arvoisen metsätilan, koituu järjestelystä veroseuraamuksia.

Jos osakas A korvaa erotuksen luovuttamalla omista yksityisistä varoistaan toisille 20 000 euroa, on järjestelyssä syntynyt kiinteistön kauppa, johon tarvitaan kaupanvahvistaja. Kauppasummasta osakas A maksaa 4 prosentin varainsiirtoveron eli 800 euroa, ja rahasuorituksen saajille tulee tarkasteltavaksi luovutusvoiton verotus. Osakas A:lle muodostuu rahasuorituksesta ja muista hankinnan kuluista, varainsiirtovero mukaan lukien, metsäverotuksessa vähennettävää metsävähennyspohjaa.

Tällaisissa järjestelyissä on oltava tarkka. Jos kauppa katsotaan kuolinpesäosuuden kaupaksi, ei kyseessä ole kiinteistön kauppa. Silloin ei synny metsävähennysoikeutta eikä myöskään luovutusvoiton verovapautta.

Apua ulkopuolelta

Suosittelen kääntymään ulkopuolisen asiantuntijan puoleen, jos vastaus on pesänjakoa suunniteltaessa ”kyllä” yhteenkään seuraavista kysymyksistä:

1. Onko ositus tai omaisuuden erottelu lesken ja kuolinpesän välillä vielä tekemättä?

2. Onko sisäkkäisiä kuolinpesiä?

3. Onko testamenttia?

4. Onko osakkaiden joukossa alaikäisiä tai muutoin vajaavaltaisia henkilöitä?

5. Onko osakkaiden kesken epäsopua tai epäluottamusta?

Ulkopuolista apua kannattaa hakea myös, jos kuolinpesän osakkailla ei ole omasta mielestään riittävää osaamista tai tilanne on muutoin haastava.

Ulkopuolinen taho voi auttaa sopuisaakin kuolinpesää valitsemaan osakkaille sopivan ratkaisun niin, että otetaan huomioon pitkällä tähtäimellä osakkaiden toiveita. Asiantuntija-apua löytyy muun muassa pankeista, lakiasiaintoimistoista ja metsäalan palveluntarjoajilta.

Viime kädessä ulkopuolinen taho löytyy oikeusteitse käräjäoikeuden määräämänä pesänselvittäjänä. On kuitenkin hyvä muistaa, että mitä suurempi riita, sen kalliimpi jako, myös oikeusteitse edettäessä.

Pesänselvittäjä käräjäoikeudesta

Jos kuolinpesässä on päässyt syntymään sellainen perillisten välinen epäluottamus tai riitaisuus, joka ei ole helposti poistettavissa, kannattaa selän kääntämisen sijaan lähteä puuhaamaan kuolinpesän jakamista. Pesän riitoja aika ei yleensä paranna, ennemminkin pahentaa.

Riitaisessa tilanteessa on usein vaikeaa saada sopujakoa syntymään. Jos sitä ei synny asiantuntijankaan avustuksella, jokaisella kuolinpesän osakkaalla on oikeus hakea käräjäoikeudesta pesänjakajan määräystä. Tämä oikeus on kuolinpesässä rintaperillisillä silloinkin, kun leskellä on perintökaaren mahdollistama hallintaoikeus.

Jos leskellä on testamentilla saatu hallintaoikeus, ei pesää saa jakoon ilman hallintaoikeuden haltijan suostumusta. Halutessaan leski voi siis suostua jakoon tai luopua hallintaoikeudesta ja siten vauhdittaa omistusjärjestelyä.

Jaon jälkeen lainhuudatus

Osakkaiden, jotka ovat saaneet kuolinpesästä metsätilan, määräalan tai määräosan tilasta, yhteismetsäosuuksia tai tontteja, on haettava saannolleen lainhuuto. Se haetaan Maanmittauslaitoksesta kuuden kuukauden kuluessa jakokirjan allekirjoittamisesta. Jos jakosopimuksessa on sovittu määräaloista, käynnistyy niiden lohkominen itsenäisiksi tiloiksi automaattisesti lainhuudon hakemisen yhteydessä.

Myös mahdollinen arvonlisäverovelvollisuus täytyy päivittää tekemällä Verohallintoon kuolinpesän metsätalouden harjoittamisesta lopettamisilmoitus ja vastaavasti uusille metsätalouden harjoittajille aloittamisilmoitus. Tästä löytyy ohjeet ja lomakkeet osoitteessa www.ytj.fi > ilmoittaminen.

Julkaistu Metsälehti Makasiinissa 6/2017

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.