Männynneulaset eivät kellastu, mutta putoavat pois yllättäen, ilman ennakkovaroitusta. Mystinen neulaskato iskee vain uusimpiin, kuluneen kesän aikana syntyneisiin vuosikasvuihin ja vain latvuksen yläosan versoihin.
Tänä vuonna ilmiön on voinut havaita ainakin Rovaniemen seudun nuorissa ja varttuneissa kasvatusmetsikössä.
Metsälehti raportoi ilmiöstä ensimmäisen kerran elokuussa 2024.
Tänä syksynä Metsälehteen otti yhteyttä Kari Pasanen, joka teki viime viikolla tämän vuoden ensimmäiset havaintonsa neulaskadosta.
Pasasen mukaan vaikuttaa siltä, että tuho alkoi nyt myöhemmin eikä ole yhtä laaja kuin toissa vuonna. Kuitenkin sen jälkeen, kun Pasanen viime viikolla kiinnitti huomiota puuttuneeseen neulasvuosikertaan, uusia tuhosta kärsineitä mäntyjä on osunut silmiin lisää ja uusilta alueilta.
”Männyissä on yleensä kolme neulasvuosikertaa kerrallaan. Ensi keväänä joistain puista siis puuttuvat vuosien 2026 ja 2024 neulaset ja vain vuoden 2025 neulaset ovat kiinni. Sillä täytyy jo olla merkitystä kasvuun”, Pasanen sanoo.
Häntä tosin mietityttää, voisiko mänty siinä tapauksessa pitää kiinni tavallista vanhemmista neulasvuosikerroista.
Metsätalouden lehtorina Lapin ammattikorkeakoulussa työskentelevä Pasanen suunnittelee opinnäytetöiden teettämistä mäntyjen neulaskadosta, jotta ilmiön laajuudesta ja tuhon mahdollisista syistä alettaisiin saada tietoa.
Taustalla sääolosuhteet
Johtava tutkija Tiina Ylioja Luonnonvarakeskuksesta (Luke) kertoo saaneensa tänä vuonna muutamia havaintoja mäntyjen puuttuvasta neulasvuosikerrasta. Rovaniemen lisäksi sitä on näkynyt ainakin Posiolla.
”Ilmiö on sama kuin toissa vuonna. Taustalla ovat varmasti aiemmasta poikkeavat sääolosuhteet, jotka ovat vaikuttaneet mäntyyn.”
Vuonna 2024 Metsälehdessä arvailtiin, olisiko ilmiön taustalla Sydowia polyspora -sieni. Tuhomännyistä kerättiin tuolloin näytteitä, joille tehtiin sieniviljely.
”Sydowia polysporaa löytyi, mutta se on männyn yleisin endofyyttisieni, jota löytyy käytännössä männystä kuin männystä”, Ylioja kertoo.
Kasvin sisällä elävä endofyyttisieni ei tavallisesti aiheuta isäntäkasvissa oireita.
Lukessa onkin nyt pohdittu, voisivatko jotkin elottoman luonnon olosuhteet saada sienen käyttäytymään saprofyyttinä, kuolleita kasvinosia ravintonaan käyttävänä lajina, joka toiminnallaan aktivoisi männynneulasen irtoamissolukon ennenaikaisesti.
Analyysi tänä vuonna oireisista ja oireettomista männyistä kerätyistä näytteistä on kesken.
Kokonaiskuva ja syyt kateissa
Yliojaa ilmiö huolestuttaa.
”Uuden vuosikasvun neulasten ei kuuluisi pudota. Ilman muuta siitä aiheutuu kasvutappiota, varsinkin jos tuho toistuu samoilla kasvupaikoilla useampana vuotena.”
Tämän vuoden tuhojen laajuudesta ei ole vielä kokonaiskuvaa, vaikka tilanne vaikuttaakin toissavuotista maltillisemmalta. Ylioja toivoo, että metsissä liikkuvat ilmoittaisivat aina havaitsemistaan puustotuhoista Luonnonvarakeskukseen verkosta löytyvällä lomakkeella.
Yliojan mukaan syitä tämän vuoden neulaskadolle voidaan toistaiseksi vain arvailla.
”Ensin tarvitaan kokonaiskuva ilmiön esiintyvyydestä. Sen jälkeen on selvitettävä, miten näiden alueiden olosuhteet ovat poikenneet muista. Jokin tekijä selittää, miksi ilmiötä esiintyy vain pohjoisessa.”
Vuoden 2024 tuhoalueille perustettiin kymmenkunta seuranta-alaa, joilla ei viime vuonna havaittu neulastuhoja. Seurantaa ei ollut suunniteltu enää täksi vuodeksi, mutta Yliojan mukaan sitä on nyt harkittava.
Ylioja muistuttaa, että ennenaikainen hakkuu ei missään tapauksessa ole ratkaisu ongelmaan. Männyt toipuvat kyllä itsestään, jos tuho ei toistu vuosi toisensa jälkeen.
Lue myös
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään