Kaakkois-Suomen metsäammattilaiset saivat heti kesälomalta palattuaan vastaansa kylmän suihkun. Virolahdella heinäkuun lopussa tehty löydös afrikkalaisesta sikarutosta on tämän hetken tiedoilla seisauttanut kaikki metsätaloustoimet kaakon rajaseudulla.
Ruokavirasto asetti perjantaina 31.7.2026 annetulla päätöksellä rajoituksia tartuntavyöhykkeelle. Metsäalaa koskeva kirjaus on päätöksessä periaatteessa selkeästi ilmaistu: ”Metsätaloustöiden tekeminen lukuun ottamatta valmiiksi kaadettujen puiden noutamista tienvarsilta on kielletty.”
Eli kolmen kunnan alueella sijaitsevan tartuntavyöhykkeen metsiin ei ole asiaa millään muulla kuin tukkirekoilla. Rajoituspäätösten tarkempi tavaaminen nostaa kuitenkin esiin tukun kysymyksiä.
Marjastus ja sienestys ovat kiellettyjä vain tartunnan ydinalueella. Laajemmalla tartuntavyöhykkeellä jokaisenoikeudet ovat voimassa. Eli metsään saa mennä marjaämpärin tai sieniveitsen kanssa, mutta ei hakkuuta suunnittelemaan?
Kaiken tarkoitus on tietysti estää villisikojen liikkuminen saastuneelta alueelta laajemmalle virustautia levittämään. Tiedä sitten, häiritseekö sikoja vähemmän marjapoimurin kolahdus kuin mättäiden yli kulkeva metsäammattilaisen vaelluskenkä.
Mitä desinfioidaan ja miten?
Toinen selvä metsiä koskeva kirjaus rajoituspäätöksessä on se, että tartunta-vyöhykkeeltä pois siirrettävät metsäkoneet tulee pestä ja desinifioida ennen siirtoa. Hyvä lisäys kirjaukseen olisi ollut jo heti alkajaisiksi, miten tämä koskee istutusmättäitä uudistusaloille tekemässä olleita kaivureita.
Riittävästä desinfiointikäsittelystä on ilmeisesti epäselvyyttä. Ruokavirasto täydensi sivustolleen desinfiointiohjeita tänään keskiviikkona.
Miettimään pistää myös se, että eikö taimikoita raivaamassa olleiden metsureiden ja metsäomistajien pidä yhtä lailla desinfioida raivaussahansa ja saappaansa. Virus voi nimittäin levitä myös kengissä.
Metsätyöt unohdettu varautumisessa
Ruokavirastossa ei ole selvästikään tiedetty, mitä metsätaloudessa tapahtuu tähän aikaan vuodesta. Sikarutosta usein kysytyissä kysymyksissä on ohjeistettu erikseen, ettei metsänistutus ole sallittua.
Kaikki kunnia syysistutuksille, mutta näin kesälomien jälkeen metsätalouden päähuomio on kyllä hakkuissa, raivauksissa, lannoituksissa, maanmuokkauksissa ja leimikoiden suunnittelussa.
Kuvaavaa on, että sikarutosta ennakolta tehdyt tietoiskut on suunnattu sianlihan tuottajille, matkailijoille, metsästäjille, eläinlääkäreille – ja retkeilijöille. Väittäisin kuitenkin, että myös metsätöiden tekijät kuuluvat metsissä eniten liikkuvien joukkoon.
Villisikoja on koko Etelä-Suomessa
Ruokavirasto ja metsästäjät aloittavat tällä viikolla kuolleiden villisikojen etsinnät tartuntavyöhykkeeltä, kertoo Helsingin Sanomat. Näin selviää, kuinka laajalle tauti on levinnyt. Todennäköistä on, että lisää tartunnan saaneita villisikoja löytyy.
Kun afrikkalaista sikaruttoa on aiemmin löytynyt muista maista, tautivapaan aseman saavuttaminen on vienyt vähintään vuoden viimeisen tautitapauksen toteamisesta. Kaakon metsäalalla voi olla edessään kivinen tie. Jos tilanne jatkuu pitkään, tappiot lasketaan kymmenissä miljoonissa euroissa.
Rajoitusalue voi toki pienentyä tai laajentua tai rajoituksia voidaan purkaa. Tartuntavyöhykkeen metsissä voi olla mahdollista, että nyt korjuuseen kaavaillut kesäleimikot siirtyvät ensi vuoteen. Katsellaan talvihakkuiden tilannetta sitten myöhemmin.
Afrikkalaista sikaruttoa on ollut Suomen lähialueilla jo yli kymmenen vuotta, joten yllätyksenä taudin saapuminen Suomeen ei tullut. Metsäalan olisi pitänyt olla paljon paremmin hereillä, kun sikarutolle tehtiin varautumissuunnitelmia.
Tiheimmät villisikakannat ovat Luonnonvarakeskuksen mukaan Kaakkois-Suomessa ja itäisellä Uudellamaalla, mutta villisikoja esiintyy halki Etelä-Suomen aina länsirannikolle asti. Mitäs sitten, jos ruttoon kuollut sika löytyy seuraavaksi Päijät-Hämeestä?
5.8. kello 14.15 Lisätty tieto Ruokaviraston tuoreista desinfiointiohjeista.
Lue myös
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Suomen saamaton, typerä ja uusavuton metsästyskulttuuri alkaa nyt maksattaa kustannuksia maakuntien ihmisillä ja tuottajilla, kun villisikoja on vain paapoiltu tänne asti, vaikka katastrofin puhkeaminen oli vain ajan kysymys.
Todennäköisesti on vain toiveajattelua, että muutaman viikon jälkeen voitaisiin palata entiseen, eli sikalaumojen kasvattelemiseen, kun tyydytään vain ”kannanhoidolliseen harventamiseen.”
Siat olisi mahdollista ja välttämätöntä hävittää nyt Suomesta kokonaan ja nopeasti, jos haluamme maaseudun, jossa voimme elää, tuottaa ja harrastaa normaalisti.
Nyt tarvitaan jämäkkää toimintaa ja päätöksentekoa, eikä ”toivotaan toivotaan” kuhnastelevaa aikailua tai meinaamista.
Nyty siis suojellaan sikatilallisia metsänomistajien kustannuksella. Kuinka todennäköistä on, että tauti leviäisi villsioista sikaloihin? Nämä eri siat kun eivät käsittääkseni pääse olemaan tekemisissä keskeneen.
Miten todetaan että tautiepidemia on ohi niin kauan kun metsissä on irrallaan villisikoja?