Luonnonvarakeskuksen (Luke) teettämä varautumissuunnitelma laajojen kirjanpainajatuhojen varalta alkaa olla valmis. Tapiolla teetettyyn suunnitelmaan on koottu niin keinoja ehkäistä kirjanpainajatuhoja kuin varautua niihin.
”Kyseessä on laaja selvitys Suomen valmiustilasta ja siitä, mitä kaikkea pitäisi kehittää ja parantaa tulevaisuutta ajatellen”, kertoo Luken tutkija Tiina Ylioja.
Varautumissuunnitelmaan on listattu paitsi lyhyen ja pitkän aikavälin toimenpiteitä myös havaittuja pullonkauloja. Yksi merkittävimmistä pullonkauloista on metsiemme puulajivalikoima.
”Kuusen viljelyä pitäisi saada hillittyä varsinkin Etelä-Suomessa, ja lehtipuustoa olisi lisättävä myös maisematasolla – sorkkaeläimistä huolimatta”, Ylioja sanoo.
Muita pullonkauloja ovat tiedon ja koulutuksen puute sekä laajan tuhon yhteydessä myös työvoiman saatavuus. Yliojan mukaan tällä hetkellä ei esimerkiksi ole olemassa suunnitelmaa siitä, miten työvoimaa koordinoitaisiin tai miten tuhopuut varastoitaisiin laajan kirjanpainajatuhon sattuessa.
Kaukokartoitus apuna
Myös alkavien kirjanpainajaesiintymien löytämiseen liittyy haasteita.
”Kaukokartoitusmenetelmien hyödyntäminen nousee suunnitelmassa selvästi esiin. Erilaisia menetelmiä tutkitaan ja niitä tarjoavia yrityksiä syntyy koko ajan, mutta kaikkiaan kenttä on vasta muotoutumassa”, Ylioja sanoo.
Varautumissuunnitelman tekoon osallistunut Tapion metsänhoidon asiantuntija Varpu Kuutti toteaa, että myös viestintään pitää panostaa, jotta metsänomistajat tunnistaisivat alkavat kirjanpainajatuhot.
”Kaakkois-Suomessa, mihin kirjanpainajatuhot ovat pitkään keskittyneet, metsänomistajat ja ammattilaiset ovat valveutuneita. Siellä, missä tuhoja ei ole aiemmin ollut, ne saattavat kuitenkin yllättää”, hän sanoo.
Kuutti mainitsee yhtenä pullonkaulana myös metsäalan asennoitumisen.
”Moni kokee, että laajojen kirjanpainajatuhojen uhka ei ole Suomessa vielä ajankohtainen. Metsäala tarvitsisi vähän ravistelua. Muuten asiat etenevät vasta sitten, kun uhka konkretisoituu.”
Toiveissa riskikartta
Tapio on järjestänyt varautumissuunnitelman teon yhteydessä työpajoja, joihin on kutsuttu edustajia metsä- ja ympäristöalan organisaatioista. Yksi suunnitelman tavoitteista onkin selkiyttää sitä, mikä eri organisaatioiden rooli on kirjanpainajatuhoihin varautumisen eri vaiheissa.
Työpajoissa on noussut esiin toive päivittyvästä riskikartasta, joka kertoisi, miten kirjanpainajatuhojen riski vaihtelee eri vuosina eri puolella Suomea. Yliojan mielestä kartta olisi tarpeellinen mutta ei ongelmaton.
”Haasteena on, että tuhoriskit ymmärrettäisiin väärin. Ne voisivat esimerkiksi vaikuttaa metsätilojen arvoihin.”
Nyt valmistuva varautumissuunnitelma ei ole Suomen virallinen varautumissuunnitelma, vaan ehdotus, jonka pohjalta varsinaista varautumissuunnitelmaa voidaan ryhtyä tekemään. Tapio luovuttaa suunnitelman Lukelle huhtikuun alussa, minkä jälkeen Luke jatkaa sen työstämistä ja neuvottelee sen jatkokäytöstä maa- ja metsätalousministeriön ja Suomen metsäkeskuksen kanssa.
EU rahoittaa työtä.
Metsälehti on osa Tapio-konsernia.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Olen itse aktiivisena puun tuottajana ja metsänhoidon kehittäjänä kirjoittanut artikkelin kirjanpainajien kurissa pitämisestä. Siinä on lueteltu 19 keinoa.
Minusta ongelma on tarkalla toiminnalla melko helposti hoidettavissa, vaikka kirjanpainajia onkin nyt jo lähes kaikkialla. Jos niille antaa mahdollisuuden lisääntyä, sen ne tekevät nopeasti.
Tehokkaimpia keinoja on pitää kuusimetsät elinvoimaisina ja tuuhealatvuksisina riittävillä harvennuksilla ja uudistamisilla sekä yllättäen myös ojituksilla. Jos maa on syys – kevätvälillä märkä, kuusi vie juurensa pintaan, jossa ne kuivuvat ja puu heikentyy kesäkuivilla.
Tuulenkaadot pitää kerätä pois keväisin ja kesäkaadot elokuussa.
Erittäin tehokasta on laittaa epäilyttäville tai alttiille aloille sekä myös harvennusalueille (joissa paljon pihkan tuoksua) kupp kasoja 200 m välein, joihin emot menevät munimaan. Näiden kasojen poisto kesäkuun loppuun mennessä puhdistaa metsän sinä kesänä.