Nykyisten luonnonhoitotoimien toteutusta ja mitoitusta talousmetsissä tulisi korjata, ympäristöjärjestö WWF:n tuoreessa raportissa todetaan. Korjattavaa on muun muassa niin suojavyöhykkeiden leveydessä, säästöpuiden määrissä kuin kulotuksessa.

Noin 200 eri tutkimukseen perustuvan raportin mukaan suojavyöhykkeiden leveys tulisi venyttää 30 metriin (nykyisin suosituksena vähintään 5 metriä). Vyöhyke tulisi ainakin osin säilyttää puustoisena. Leveyden tarve vaihtelee kuitenkin olosuhteiden ja luontoarvojen mukaan.

Lahopuitakin tarvitaan lisää. Niitäkään ei tosin kannata kaikkialle lisätä, vaan keskittää ne luontoarvoiltaan arvokkaisiin kohteisiin. Sellaisilla lahopuuta tulisi olla vähintään 20 kuutiota hehtaarilla.

”Kustannustehokkain tapa lisätä kuollutta puuta on säästää kaikki kuolleet puut, metsälain rajoitukset toki huomioiden”, raportin kirjoittaja Petri Keto-Tokoi totesi julkaisutilaisuudessa.

Myös säästöpuita kannattaa keskittää luontoarvoiltaan arvokkaisiin kohteisiin. Niitä pitäisi jättää 5-10 prosenttia puuston tilavuudesta, minimiläpimittavaatimus olisi 20 senttiä.

Kulotustakin pitäisi lisätä. Raportin mukaan olisi perusteltua, että 5 prosenttia päätehakkuualoista kulotettaisiin vuosittain. Lahopuujatkumon turvaamiseksi 10–20 prosenttia puustosta tulisi jättää hakkuualalle. Kulotukset olisi tehtävä alkukesästä.

Lisäksi raportissa esitetään täsmennyksiä luontotyyppien rajauksiin, energiapuun korjuuseen, lannoitukseen ja maanmuokkaukseen. Muokkauksessa pitäisi asettaa raja-arvo sille, paljonko lahopuuta saa muokkauksessa murskaantua.

Kaikkialla ei tarvitse toimia samoin

Raportissa esitellyt asiat ovat metsätaloudessa tuttuja. Keto-Tokoi korostikin, että nykyiset luonnonhoitotoimet ovat oikeansuuntaisia.

”Nyt tehdään periaatteessa oikeita asioita, mutta liian vähän.”

Uutta raportin ohjeissa on joustavuuden korostaminen: kaikkialla ei pidä toimia samalla tavalla, vaan luonnonhoitotoimia kannattaa keskittää luontoarvoiltaan arvokkaille kohteille.

Lisäksi painotettiin suunnitelmallisuutta ja osaamista. Esimerkiksi suojavyöhykkeiden suunnittelu vaatii ammattitaitoa, Keto-Tokoi muistutti.

”Parhaaseen tulokseen päästään, jos suojavyöhykkeet kirjataan metsäsuunnitelmaan.”

Suosituksia vastuullisen metsänhoidon kehittämiseksi -raportissa selvitettiin, millaisista hoitotoimien mitoituksista on tutkimuksissa osoitettu olevan merkittävää ekologista hyötyä. Painopiste oli pohjoismaisissa tutkimuksissa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.